Rosto FiskeCamp:stä löytyy netissä juttua enemmänkin, eli en kerro tässä paikasta sen enempää. Se, mikä teki tästä neljän hengen kaveriporukan matkasta erikoisen, oli ajankohta elokuussa, jolloin pimeä tulee varhain. Yöllä kalastuksesta kun ei tule mitään. Toiseksi leirissä ei ollut muita porukoita. Paikka näet suljettiin heti lähdettyämme. Kolmantena asiana voin mainita hyttyset, joita tähän aikaan ei ole nimeksikään. Olen käynyt Rostolla 10 vuotta sitten heinäkuussa ja silloin siellä vallitsi todellinen härdelli, kun porukkaa oli varmaan joka mökissä. Nyt olimme siellä kuin herran kukkarossa. Mökkien kunnostajat tekivät omia töitään, eivätkä häirinneet meitä. Juttelimme heidän kanssaan usein. Palvelu oli hyvää niin kuin ennenkin. Ison saunan viereen oli hiljan rakennettu uudehko pikkusauna. Peseytyminen tapahtui ulkona tai järvessä. Saunoimmekin lähes joka päivä.

Saavuimme Kilpisjärvelle iltapäivällä. Nälkäisinä menimme suoraan ruokailemaan ravintola Kilpikseeen. Olipa porukkaa, kun jouduimme odottamaan tilauksia 45 minuuttia. Siinä ehdimme hakea Kilpishallista puuttuvat eväät. Jopa maistui minulle käristys pitkän matkan jälkeen. Kun meitä oli neljä henkeä lähdössä, menimme Polar Lennolla kahdessa erässä. Näin tavarat mahtuivat hyvin kyytiin. Otimme mukaan Iglun ja siihen pari sankoa jäitä kaupalta. Lennot sujuivat ajallaan, nyt huono sää ei ollut esteenä. Perillä tavarat vietiin totutusti mökin ovelle mönkkärillä. Tuloilta oli poutainen ja se houkutti meidät heti vesille. Kaksi venettä odotti meitä rannassa. Muut oli jo vedetty maihin talveksi. Jakauduimme kahteen venekuntaan Henkan ollessa aluksi parini. Hyvä kun pääsimme kunolla vesille, saimme tuplatärpin, molemmat taimenet otettiin veneeseen. Henkan suurempi kala painoi 1,2 kg. Nyt meillä oli aamupalalle ainakin graavia. Pyörimme Campin lähivesillä ja kalaa nousi tasaisesti päivän saaliin ollessa 11 kalaa harjuksia ja taimenia. Harjukset olivat pulskia, keskipituus 40-43 cm, useimmat niistä kuitenkin laskettiin pois. Iltaa vietettiin viiniä maistellen ja kuppia tehden. Sinä iltana emme vielä saunoneet.

Tulopäivän saalista

Päivä valkeni poutaisena, vaikka sateista säätä oli luvattu. Aamupala oli tavanomainen graavikalaa ja poroleikettä leivälle. Aamupäivällä jakauduimme siten, että kolme lähti kahden kilometrin patikkaan Omatjärvelle minun jäädessä Rostolle. Heti alkuun oli siiman päässä taimen. Painoa oli kilon verran. Huomasin, että päiväaikaan harjuksen ja taimenen syönti on nihkeää, mutta harvakseltaan niitä tulee. Alkuilta on parempi.
Porukka saapui iltapäivällä Omatilta. Taimenet tuntuvat vallanneen Roston vedet. Viimeksi 10 vuotta sitten niitä emme Omatilta eikä Rostolta juuri saaneet, mutta nyt niitä tuli kymmeniä, tosin useimmat olivat pieniä. Iltapuolella siirryimme taas kaikki Rostolle isompaa aluetta uistellen. Lauri oli nyt parini ja saimmekin taimenen ja pari normiharjusta. Seuraavan päivän graavikala oli varmistettu. Ilta meni saunoessa ja iltapalaa nauttien. Loppuillasta pelattiin korttia ja tehtiin kuppia. Olin tyytyväinen päivän tapahtumiin.

Aamupalakattaus voi erämaassa olla laadukas ja näyttäväkin

Vaikka sadetta alunperin oli luvassa, päivä valkeni nytkin poutaisena vaikkakin tuulisena. Söimme jo totutun aamupalan: kahvi, leipä, Myrttisen suolakurkut ja graavikalaa punasipulin kanssa. Vaikka mukana oli meetvurstia, siitä emme tarvinneet.
Lähdimme matkan pituuden vuoksi yhdellä veneellä tutkimaan järven länsiosaa ja kohde siellä oli Bardaljärvi 800 metrin korkeudessa. Sieltä kun on saatu rautuakin. Varauduimme päivän retkeen ottamalla mukaan retkiruoat ja Trangian. Taas jakauduimme kahteen jäädessäni tutkimaan Roston länsiosaa muiden kiivetessä Bardalille. Tuuli Rostolla oli navakka. Uistelin länteen päin kohti Norjan rajaa. Nyt maisemat olivat jylhiä. Harjus nappasi, mutta sopimuksemme mukaan laskin sen takaisin. Vain raudut otetaan. Takoitukseni oli käydä Norjan rajalla, mutta kun en osannut arvioida polttoaineen riittämistä paluumatkaan, käännyin takaisin.
Kuvasin rannassa maisemien lisäksi löytämiäni pohjoisen kasveja. Porukkakin tuli Bardalilta takaisin, vain pieni taimen oli jäänyt kiinni. Pidettiin ruokatauko rannassa ja palattiin takaisin.
Iltapuolella muut lähtivät vielä Rostolle minun jäädessä nauttimaan olostani tunturissa. Tein pienen lenkin ilta-auringossa maistellen variksenmarjoja, ottaen muutaman kuvan ja nauttien olostani. Kalastusporukalla oli tuliaisina reilu puolikiloinen rautu, joka nappasi Henkan vieheeseen. Kala pantiin tietysti graaviin. Ilta meni saunoen ja rentoutuen.

Paluu Rostolle Bardaljärveltä

Odottelimme päivän paranemista tuulen ollessa navakka ja lämmitimmekin poikkeavasti päiväsaunan, koska henkilökunta halusi, että sauna ehtisi kuivua ja jäädä siistiksi. Iltapäivällä lähdin tuulesta huolimatta Markon kanssa lähivesille. Uistelu oli sivutuulessa hankalaa, mutta kalaakin tuli. Yhteensä harjuksia tuli 20 ihan Campin edestä. Otin kaksi 43 cm kalaa kotiin vietäväksi paluulennolle. Illalla vielä savustimme loput kaksi taimenta ja harjuksen. Niistä saimme maittavan iltapalan Laurin loihtimana.

Heräsimme ajoissa, jotta mökki ehdittiin siivota ennen paluulentoja. Lähdön lähestyessä silmäys ulos paljasti karun totuuden. Pilvet olivat laskeutuneet niin alas, ettei lentää voinut. Kulutimme aikaa loikoilemalla mökissä. Iltapäivällä sää kuitenkin selkeni niin paljon, että lennot voitiin hoitaa sovitusti. Henkilökuntakin lähti Campilta jälkeemme. Lentopilotti Nilsulla oli myytävänä pieni määrä pakastettuja porotuotteita, jotka minä ja Henkka ostimme.
Kokoonnuimme palaveriin Retkeilykeskukseen. Päivä Kilpisjärvellä oli niin sateinen, ettei suunnitellusta merikalastus/maisemien katselukeikasta tullut mitään. Suunniteltu terassikierros toteutettiin alkaen Retkeilykeskuksen kahveista ja sitten kävimme ravintola Kilpiksessä oluella. Ennen majoittumista Tunturimajojen mökkiin käytiin kaupassa hakemassa aamupalatarpeet ja lisää jäitä Igluun. Saunottiin. Terassilta aukeni näkymä suoraan Saanalle. Päivä huipentui juhlapäivälliseen Kilpishotellin ravintolassa. Oliko tämä viimeinen Lapin reissuni. Laurin valitsemien viinien lisäksi alussa meille oli bataattikeittoa, pääruokana otin karitsan tartaria ja toisena poroa kahdella tavalla. Laadukas portviini kruunasi päivällisemme. Paluumatkalla osa meistä poikkesi vielä Haltinmaan pubissa.

Kaiken kaikkiaan kaloja tuli 86 kpl, mikä on 10 vuotta sitten tehtyyn reissuun verrattuna reilusti pienempi määrä. Taimenia saimme nyt huomattavasti enemmän, raudun määrissä emme havainneet eroa, mutta vähissähän ne ovat. Harjuksia järvissä on edelleen runsaasti, mutta ne olivat kaikki edelleen 40-45cm pituisia, eli onko niille järvessä riittävästi ravintoa. Kuitenkin saamamme kalat olivat hyväkuntoisia.
Kaveriporukkani on kiinnostunut luonnosta sen eri muodoissa.Merikotkat ovat kiinnostuneita Rostojärvestä, niistä kun kalaa löytyy hyvin. Piekanoja lenteli siellä täällä myyrien ja sopulien perässä. Tunturikihuja oli runsaasti. Niille kelpasi hyvin perkaamiemme kalojen jätteet. Korppeja järvellä liiteli useita. Korppihan on haaskalintu. Lapintiirat etsivät kaloja pienistä lahdekkeista. Vesilinnuista kaakkurit pitivät voimakasta ääntelyä ylilennoillaan leirin yllä. Myös kuikan tuttu ääni kuului. Riekkoja leirin lähellä kuului muutamien äännellessä varsinkin iltaisin. Osa porukasta näki mystisen vaalean pöllön iltahämärissä lentävän leirin lähellä. Oliko se ukuli, jäi varmistamatta. Pikkulintuja maastossa oli, mutta niitä emme havainnoineet.
Vaikka https://yr.no ennusti huonoa säätä koko reissun ajaksi, sää oli pääosin poutainen. Pohjoisen sääennustuksiin ei kannata aina luottaa. Koko reissun hinta oli n.1000 e per osallistuja, mutta minusta se on silti kohtuullinen. Kohdallani tämä matka tunturiin saattoi olla viimeinen, vaikka sitä ei pitäisi sanoakaan. Palo sinne minulla jää aina. Kaikessa kuitenkin pitää mennä terveys edellä. Elämyksistä nautin, ja niitähän tämä matka todella antoi minulle.

Rosto FiskeCamp hiljeni pois lähdettyämme.

teksti ja kuvat : H. Koivisto

Päivitetty 8.2.2025.